Pyhän Vitutuksen Katedraali

[Intro]
Am vierten Tage endlich gar

[Kertosäe: Pyhimys]
Jos et usko, tuu uskoon
Poika, tervetuloo uuteen naapurustoon
Tääl mikään ei oo niinku oli ennen
Se mihin luotit, muuttu vaan ohimennen
Jos et usko, tuu uskoon
Poika, tervetuloo uuteen naapurustoon
Tääl mikään ei oo niinku oli ennen
Se mihin luotit, muuttu vaan ohimennen

[Verse 1: Pyhimys]
Maailman kaunein, uneksiva internet
Mä olin sun kokonaan
Mut kai se lopulta oli vaan ruma virhe
Et ihmisel on kaikki tieto kotonaan
Kauniit algoritmit sai mun rumat puolet urkittua
Turha olla Instas, jos ei Sanni kurki sua
Mä oon niin yksin, sama kesä-talvi-pää
Hyvät ajatukset tääl höpö-höpön alle jää
Kun faktat hämärtyy, sivistys on tylsää
Vaik ääripäät ois äärimmäisen vääräs
Turpa kiinni faija, mee imee omaa kyrpääs
Teet vaan sen, mitä joku määräs
En oo kai täältä, löydyin asemalta
Heksogeenin päältä, tulin eksoplaneetalta
Ja hölmönä vaan oletin, et päättely tääl pätee
Ku olemattomasta ei vaan jää mitää käteen
Mikä on pyhää, en usko mihinkään
En isoon pahaan hynään, tai hyvään sisimpään
Tyhminä ja kyynisinä yhä pysytään
Kun mikään ei oo pysyvää
Paitsi vitutus

[Kertosäe 2: Miri]
Totuuden jälkeinen lihallinen kirkko
Hälyn hiljaiset huoneet
Sanojen mittaiset etäisyydet
Rivien välissä kokonainen maailma
Sateenkaaren päässä pelkkä binäärien paranoia
Tähdet faksaa kuollutta valoa
Vitutus on ikuista

[Kertosäe: Pyhimys]
Jos et usko, tuu uskoon
Poika, tervetuloo uuteen naapurustoon
Tääl mikään ei oo niinku oli ennen
Se mihin luotit, muuttu vaan ohimennen
Jos et usko, tuu uskoon
Poika, tervetuloo uuteen naapurustoon
Tääl mikään ei oo niinku oli ennen
Se mihin luotit, muuttu vaan ohimennen

[Verse 2: Pyhimys]
Siit alko vihamyrsky, siit alko kohu taas
Lapset kuolee tylsyyteen, jos on vaan sopusaa
En oo tarpeeks sekasin, et oisin täysin hullu
Mutten tarpeeks järjissäni, et ois mistään mitään tullu
Totuus on Jodelissa, mitä ne jodlaa?
Maailma on kone, iskä modeemia roplaa
En tunne profiiliini, face on puutunu
Tamagotchin ostin, tuhma poika nurkas nuutunu
Luen vaan samoja kirjoja, katon vaan samoja filmejä
Aina vaan alusta uudestaan, loppuratkaisu on ilmeistä
Oon joskus puhunu pilville, ja pilvi on mulle vastannu
Halusin herättää kysymyksen
Mut kysymys herättikin mut

[Kertosäe 2: Miri]
Totuuden jälkeinen lihallinen kirkko
Hälyn hiljaiset huoneet
Sanojen mittaiset etäisyydet
Rivien välissä kokonainen maailma
Sateenkaaren päässä pelkkä binäärien paranoia
Tähdet faksaa kuollutta valoa
Vitutus on ikuista

[Outro]
Doch einmal fing er an zu schrei'n
„Ich esse keine Suppe, nein!
Ich esse meine Suppe nicht!
Nein, meine Suppe ess' ich nicht!“
„Ich esse keine Suppe, nein!
Ich esse meine Suppe nicht!
Nein, meine Suppe ess' ich nicht!“ (Am)
„Ich esse keine Suppe, nein!
Ich esse meine Suppe nicht!
Nein, meine Suppe ess' ich nicht!“
„Ich esse keine Suppe, nein!
Ich esse meine Suppe nicht!
Nein, meine Suppe ess' ich nicht!“
Am vierten Tage endlich gar
Am vierten Tage endlich gar
Am vierten Tage endlich gar
Am vierten Tage endlich gar
Am vierten Tage endlich gar
Der Kaspar wie ein Fädchen war
Er wog vielleicht ein halbes Lot
Am fünften Tage war er tot