Allikko

Este poistuu edestä on tullut aika olla
Yhtä kanssa tyhjyyden ja heittää kolikolla
Oikein sekä väärin matkalla hihat käärin
Allikkoon

Peto on kuin vuori joka janoaa vain verta
Rukoilen ja anon pudotessa päin tannerta
Tässä jäähyväiset ovat
Kun leuat nyt riuhtovat minut allikkoon

Savu piirtää haituvaa
Ja ruudin tuoksu huumaa lipas täynnä koruja
Ja mitta vailla kuumaa varmistin on poissa
Minä näissä porukoissa joudun allikkoon

Taas nämä välimatkat
Käyvät viereen istumaan taas
Kuiskivat korvaan pyytävät unohtamaan
Sinut unohtamaan

Ajatus on lämmin lämmin harras sekä hyvä
Nöyryys on yhtä kuin valkea armon jyvä
Näytä arvokkaalta kasvojen hautausmaalta
Joutuu allikkoon joutuu allikkoon
Joutuu allikkoon aina allikkoon