Yksinäiset
Pysäkin luota korttelin verran
On tuttua niin kaikki tuo
Varjojen alta, varjoista yksi
Vaellan ovesi luo
Sä tulet mua vastaan kuin äiti lastaan
Sä rinnallas tuuditat mua
Mä vajoan hiljaa, vajoan hiljaa
Kaikki jos vois unohtua
Hetkinen sylisi lämpöä vaan
Mä muuta en tuu pyytämään
Sun tarvit'se mua koskaan ei rakastaa
Vain kysymättä ymmärtää
Kaiken sen jälkeen on hiljaisuus arkaa
Mä pukeudun, lähtöä teen
Maailman kylmyys mun päälleni karkaa
Kun ovesta sateeseen meen
Telmeää yötä kanssani valvoo
Paljaaksi riisutut puut
Se enää ei viillä vaikka sen tiedän
Sun luoksesi saapuvan muut
Hetkinen sylisi lämpöä vaan
Mä muuta en tuu pyytämään
Sun tarvit'se mua koskaan ei rakastaa
Vain kysymättä ymmärtää
Hetkinen sylisi lämpöä vaan
Mä muuta en tuu pyytämään
Sun tarvit'se mua koskaan ei rakastaa
Vain kysymättä ymmärtää
Hetkinen sylisi lämpöä vaan
Mä muuta en tuu pyytämään
Sun tarvit'se mua koskaan ei rakastaa
Vain kysymättä ymmärtää