Höyhensaaret

[Säkeistö 1]
Mitä siitä jos nuorna ma murrunkin
Tai taitun ma talvisäihin?
Moni murtunut onpi jo ennemmin
Ja jäätynyt elämän jäihin
Kuka vanhana vaappua tahtoiskaan?
Ikinuori on nuoruus laulujen vaan
Ja kerkät lemmen ja keväimen
Ilot sammuvi ihmisten

[Säkeistö 2]
Mitä siitä jos en minä sammukaan
Kuin rauhainen, riutuva liesi?
Jos sammun kuin sammuvat tähdet vaan
Ja vaipuvi merillä miesi
Kas, laulaja tähtiä laulelee
Hän meriä suuria seilailee
Ja hukkuvi hyrskyhyn, ennen kuin
Käy purjehin reivatuin

[Säkeistö 3]
Mitä siitä jos en minä saanutkaan
Mitä toivoin ma elämältä?
Kun sain minä toivehet suuret vaan
Ja kaihojen kantelon hältä
Ja vaikka ma laps olen pieni vain
Niin jumalten riemut ma juoda sain
Ja juoda ne täysin siemauksin
Niin riemut kuin murheetkin

[Säkeistö 4]
Ja vaikka ma laps olen syksyn vaan
Ja istuja pitkän illan
Sain soittaa ma kielillä kukkivan maan
Ja hieprukan hivuksilla
Niin mustat, niin mustat ne olivat
Ja suurina surut ne tulivat
Mut kaikuos riemu nyt kantelen
Vielä kertani viimeisen

[Säkeistö 5]
Kun muistelen, kuinka ma kerjännyt
Olen koirana lempeä täällä
Miten rikasten portailla pyydellyt
Olen tuiskulla, tuulissäällä
Vain lämpöä hiukkasen, hiukkasen vain
Ja kun minä muistelen, mitä ma sain
Ja mitä ma nielin ja vaikenin
Ja mitä ma ajattelin

[Säkeistö 6]
Miten oon minä kulkenut, uskonut
Ett′ eivät ne unhoitukaan
Ja sentään ne oon minä unhoittanut
Kuin unhoittaa voi kukaan
Ja sentään se nousi, min kohtalot kaas
Ja sentään ma seppona seison taas
Taas taivahan kansia taon ja lyön
Oi, onnea tähtisen yön