Silkkiin käärittyinä

Vioittuneet on maailman rattaat
Pelastuneet sen kylmästä huomasta
Muiden ilmeet kuin harmaata massaa
Seasta sen kuin aurinko loistaa
Sinun kasvosi

Peloissani mielemme turtuu
Sisälläni toivomme turvassa
Me piiloudutaan kun sinetti murtuu
Sivusta katson kun maailma loppuu viimeinkin
Kuin silkkiin käärittyinä maailman pyörteessä
En orroita milloinkaan
Voimattomanakin minä kantaisin meitä
Armeijat kannoillaan

Kohtaloni asuu sinussa
Pidä se salassa pidä se turvassa
Enkä minä milloinkaan päästä irti sinusta
Tähtien loisteessa me kuljemme turvaan
Viimeinkin