Irti
Ruoska
rintaan alasin
teilipyörälle pääni
ukkosen ääni
pistokkeeni irti
syttyvä vaate vöin on kiinni
ei sitä päältä saa revityksi
lukittu huone, jota vihata
huoneessa peili, jota vihata
peilissä katsoo, ketä vihata
meitä vain yksi, jota vihata
hauraat astian palat yhteen korjaamaan
saavuthan, siihen jää, päästä ethän milloinkaan irti
kun roviot palavat
kun riivaajat tulevat läpi ovien
minä pakenen hämärän turvin haparoiden läpi ovien
minä tiedän; tie tiedon tuolle puolen on kirjoitusta
loputonta kirjoitusta, sanatonta kirjoitusta, joka kietoo
kirjoitusta, joka kiskoo irti, kun roviot palavat
irti, kun riivaajat tulevat