Avain

Istun iltaa suru tulee taas
sama paita päällä samaan kapakkaan
ilta kulkee omaa latuaan
en voi siltä mitään tänään odottaa

Silloin saapuu tähän tylsään kapakkaan
kaunein tyttö joka tuulta kuljettaa
tuulta kuljettaa

Hän istuu pöytään tuuli ohimollaan
kaunis katse pyytää mua etsikää
silmät nauraa suu on tosissaan
silmiltään kun puhaltaa otsakiehkuraa

Ilta saapuu tähän tylsään kapakkaan
kaunein tyttö tuuli ohimollaan
jossain varmaan hän meiltä piilottaa
pientä avaintaa
avainta ulos tästä kurjasta paikasta

Ilta päättyy kaikki luukut suljetaan
toista kertaa ei hän koskaan tullutkaan
ilta saapuu uudestaan ja uudestaan
hän jätti pienen toiveen hiljaa hiipumaan
jossain varmaan hän meiltä piilottaa
kai povessaan pientä avaintaan