Pikkupoika ja pikitie (2011)
[Verse 1]
Oli lämmin kesäyö ja kylä nukkui
Poika hiipi ulos salaa äidiltään
Juoksi niityn poikki jossain käki kukkui
Maantien laitaan jalat veivät kuin itsestään
Poika istui kivellä
Rekka kiisi valtatiellä
Poika tuijotti sen perään
Kunnes ei kuullut enää ääntäkään
Sinä yönä heistä tuli ystäviä
Pikkupoika ja pikitie
Vuodet vierivät silloin vitkaan
Lähes yhtä nopeasti kuin nykyisin
Poika varttui pian nuorukaisen mittaan
Äiti tiesi ei kotonaan hän pysyisi
Ei malttanut odottaa
Mitä huominen tuo tullessaan
Osakseen aivan kuin luonnostaan
Oli juosta huomista vastaan
Aina huominen oli päivän edellä
Pikkupoika pikitiellä
Tie päättynyt ei maailmalta
Ei pysähtynyt taakseen katsomaan
Tieltä pitkältä ja lavealta
Ei pystynyt hän koskaan palaamaan
[Verse 2]
Ohi vanhan kotiseudun kerran ajoin
Kesäyöllä haikealla mielellä
Yhtäkkiä pienen pojan paljoin jaloin
Mä näin istuvan tien laidan kivellä
Vilkaisin peiliin, poika vilkutti perääni
Silloin peilistäni näin koko menneen elämäni
Luoja yksin tietää minne vielä vie, tuota poikaa pikitie