Metsän viha

Korvet koskemattomat meille elon antavat
Ikihonkain armeijat, ei äärtä, laitaa
Seuraa meitä vauraus, raiskioiden autius
Eipä tunne metsänväki salomaitaan

Mutta staaloja, loitsittuja
Maahisia, ei voi taltuttaa

Unelmoimme sammosta, taivaan kirjokannesta
Mutta rikki raastamme elon kudelmaa
Niin vahvaa mutta haurasta, vielä viipyy huulilla
Ylpeytemme hinta, kuolon suudelma

Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla
Apeassa illankoitteessa
Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa
Maaemon lapset vuorollaan

Kekäleiksi korventaa

Mutta aaveita, loitsittuja, räyhähenkiä, ei voi karkottaa

Myrrysmiesten hakkaamat korvet, kasken polttamat
Vaihtuu unet valkeat korpimetsän vihaan
Manattuja mahteja ei voi enää hallita
Upottavat kyntensä mustaan lihaan

Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla
Apeassa illankoitteessa
Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa
Maaemon lapset kunkin vuorollaan
Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla
Apeassa illankoitteessa
Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa
Maaemon lapset kunkin vuorollaan