Minne lienee kadonneet

Jos kerron, älä naura
Mutta aikoinaan
Mul' oli tapa juhannuksina taikoja koittaa

Se oli kai samaa aikaa
Kun sitä oikeeta etsin
Epätoivoissani revin jopa päivänkakkaran lehtii

Mä uskoin lemmenjuomiin, kirjeisiin
Mä punoin juonii, uskoin ihmeisiin

Minne lienee kadonneet
Päivät, joina mä luotin vielä hölmöyteen
Sinne lienee kadonneet
Alle kirjojen vuorten, nurkkaan pölyiseen

Jos kerron, älä naura
Mut ennen aina syljin
Mustia kissoja nähdessä olkapään yli

Se oli kai samaa aikaa
Kun etsin keinoa luistaa
Jos mun piti mennä laiturin päähän varpaita uittaan

Mä uskoin noitiin, kummituksiinkin
Suurin voimiin, mielenmullistuksiin

Minne lienee kadonneet
Päivät joina mä luotin vielä kauneuteen
Sinne lienee kadonneet
Aikaan, josta enää trubaduurit laulelee

Minne lienee kadonneet
Päivät, joina mä luotin vielä hölmöyteen
Sinne lienee kadonneet
Alle kirjojen vuorten, nurkkaan pölyiseen

Minne lienee kadonneet
Päivät joina mä luotin vielä kauneuteen
Sinne lienee kadonneet
Aikaan, josta enää trubaduurit laulelee