Maallinen vaellus
Taas mä hiljaa kuuntelin
Takki päällä tietenkin ilman syytä vaikenin
Niin kuin aina
Sä puhut hillopurkeista
Joskus minkkiturkeista
Ja sua ei yhtään huoleta se asuntolaina
Mä tiedä en määrää mun päivien
Ne kuin siivillä liitäen lentää
Mä siedän sen, vaikka aina mä voita en
Olen toiseksi viimeinen sentään
Se ehkä kaiken laukaisee
Kun auton oven aukaisee
Ja ajaa paikkaan kaukaiseen aavalla suolla
Sitä muut ei ymmärrä
Kun suuren hädän hetkellä
Mä ex-vaimon mielestä sietäisin kuolla
Ja vaikka hyvää tarkoittaa
Ystävät pois karkottaa
Ja kun en kiinni mistään saa maahan kaadun
Silti mitään muuttais en
Elän vain kuin ihminen
Ja vaelluksen maallisen jälkeen maadun