MetsäLauri Tähkä

Mettänkorves kulkiessani löysin siliän kiven
Siihen minä raaputin vanhan kullan nimen
Mettänkorves kulkiessani kirjoittelin honkaan
Uskollista ystävää, tuskin sitä onkaan

Sinäkö se olit, joka toisen viereen menit
Se on niin kuin puukon pistäis läpi syrämeni
Sä lupasit olla uskollinen kuolemaasi asti
Nyt sä makaat joka jätkän aivan vapahasti

Missä linnut nyt lauleloo
Kun metsä on niin tyyni
Missä linnut nyt lauleloo
Kun metsä on niin tyyni

Ennen meirän välit oli lämmintä kuin maito
Sulla halu halata ja mulla siihen taito
Sinähän se olit, joka toisen viereen menit
Se on niin kuin puukon pistäis läpi syrämeni

Missä linnut nyt lauleloo
Kun metsä on niin tyyni
Missä linnut nyt lauleloo
Kun metsä on niin tyyni
Missä linnut nyt lauleloo
Kun metsä on niin tyyni
Kuuluu jo kelvanneen vanha lemmittyni

Missä linnut nyt lauleloo
Kun metsä on niin tyyni
Missä linnut nyt lauleloo
Kun mеtsä on niin tyyni
Missä linnut nyt lauleloo
Kun metsä on niin tyyni
Kuuluu jo kelvanneen vanha lеmmittyni