Konstan joululaulu
Joulun aatto nyt saa
Jo ilta tummuu ja hiljenee maa
Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon?
Kuka yksin näin kylmässä on?
Pieni lapsonen vain joka näin kiiruhtain
Jälleen kynttilän haudalle tuo
Paikka hiljainen on, tumma liikkumaton
Äidin haudalle valon hän suo
Liekin niin häilyvän
Tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa
Sitä katsovi silmin niin kaipaavin
Sitä katsoo ja taas odottaa
Koska joulun hän saa? Koska voi naurahtaa
Kera muiden taas kuin ennenkin
Mutta niin hiljainen koti yksinäisten
On kuin puuttuisi siunaus sen
Äänen hiljaisen sointuvan nyt
Jostakin kuulevi hän
Joka lämpimin lausehin lohduttaa
Joka nousemaan katsehen saa
Älä huoliisi jää nosta pystyyn taas pää
Joka hetki sun kanssasi käyn
Lapsi joulun Mä oon, sinut vien kartanoon
Josta lähdit sun valonas näyn
Joulun ensimmäisen Mä olla
Tallissa härkien sain
Sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaan
Sinne saapuivat tietäjät maan
Sitä taas viettämään sinun kanssasi jään
Sinun joulusi kauniiksi teen
Sinä huomata saat surun laaksot ja maat
Voivat peittyä kirkkauteen
Sinä huomata saat, surun laaksot ja maat
Voivat peittyä kirkkauteen