Matka

Hän nostaa kätensä viimeisen kerran
Tarttuakseen korteen pelastavaan viimeisen kerran
Viimeisen kerran kohoaa kasvot, päättyvät hymyyn viimeiseen
Vielä kerran loistavat silmät, liian kauniit sammumaan
Ne kertoo matkan päättyneen ja uuden alkaneen
Alkaneen. Alkaneen

Matka nopea kuin tuuli sai hänet kiihtymään
Mustan sekä valkoisen hän uskoi vielä liittyvän yhteen
Saman trippikuoleman eteiseen
Hänet katsomaan sai tyhjyyteen, näki elämän ja kuoleman
Käsi kädessä kulkevan. Käsi kädessä kulkevan

Ja minä seison vierellä ihmisen, joka matkansa päässä on
Minä rinnalla ihmisraunion, joka palaa
Maan päälliseen helvetintuleen hänen ruumiinsa hajoaa
Oma matkani jatkukoon, olen eläin. Olen eläin
Olen eläin