Tunnoton

Paljaita jalkoja kuuntelee kuu
Eteisen portailla
Karhea nurmi ja hiljainen puu
Asfaltin reunalla

Yön tyhjyys hiipii selän takana
Se kuiskaa, hellii, vaalii minun nimeäni

Varpaille pisara jo putoaa
Oksisto ropisee
Ulkona pyöräsi ruostua saa
Kun kukaan ei mitään tee

Kuin esine olen sateen alla tunnoton
Viimeinen juna on aikaa sitten jo lähtenyt

Ikkunan takana lämmintä on
Kello vain raksuttaa
Ruumis nuori ja koskematon
Unessa liikahtaa

Voin melkein täältä asti aistia hengityksesi
Voin melkein täältä asti tuntea sydämesi lyönnit