Jean

Kun olen yksin enkä nää
Mä syytä miksi jatkuu kaikki tää.
Kun maailman melu liikaa on,
Sä taiot taivaalleni auringon.
Kun olen yksin niin sä tuut,
Saat minut unohtamaan murheet muut.
Sun musiikkiisi leijuvaan
Mä hetkeks hukkua kun saan.

Kun kuuntelen sua Jean,
Sä loit maailmaan kauneutta niin,
Puit sen musiikkiin.
Sävelvirta vaan
Minut mukanaan vie voimallaan.
Kun kuuntelen sua Jean,
Tunnen uudestaan tuskan, rakkauden,
Sinfoniat sen, taivaan, meren, maan,
Myrskyn raivokkaan - kaiken sen saan.

Mä kuulen äänet viulujen,
Ne kertoo ikävästä ihmisen.
Soi niissä metsän huminaa
Ja suuret kosket jossain kuohuaa
Ja huiluit lailla joutsenten,
Niin kauniiden ja silti villien,
ne hetken halkoo maisema
Ja siivissään on hopeaa.

[Chorus]