Kurjet
Ismo Alanko
Kullankeltainen on maiseman pinta hiljainen
Sen alla väreilee, sen alla järisee
Sen alla elämä on vaaraa
Oudon ryppyinen on järven pinta murheinen
Mä tahdon hukkua sen öiseen pehmeyteen
Huumaavaan kauneuteen
Niihin aikoihin kun kurjet suutelee
Niihin aikoihin sammutan auringon
Suljen kuin television sen pois
Näin kurjet katoaa, mut vielä jossain suudellaan
Kurjen suudelmaan mä heräsin unta kaipaamaan
Mä tahdon hukkua sen soiden pehmeyteen
Silmien kosteuteen
Niihin aikoihin kun kurjet suutelee
Niihin aikoihin tuijotan liekkeihin
Taustalla kuulen äänet kaupungin
Näin kurjet katoaa, mut vielä jossain suudellaan