Stadille

[Verse 1]
Mitä puhuvat vieraat rakkaastani
Erämaaksi ne moukat kutsuvat tätä stadia ainokaista
Johon synnyin ja kasvoin, joka solullani
Elin korttelikahakat, satamat, joissa soi laulu muista maista
Ja vaikka sen kaduilla puhalsi viima ja talvi sen saartoi jäillä
Sen keväällä herätti elävä kiima ja elämä kaduilla näillä

[Verse 2]
Mitä puhuvat vieraat kaupungista joka kesällä neidon viettelee Tuonne tuuhean saarnin alle
Erämaassa on keidas sen antimista, noina elokuun iltoina pulppuilee
Tuhat runoa runoilijalle
Niin rakastan sinua, kanssasi lähden taas iltakävelylle
Kun hopeinen syys-sade levittää viuhkansa peltikattojen ylle

[Outro]
Niin rakastan sinua, kanssasi lähden taas iltakävelylle
Kun hopeinen syys-sade levittää viuhkansa peltikattojen ylle