Kiirastulen kerubi

Taas etsii, mutta mitä hän löytää
miljardien kasvojen välistä vaeltaa hän
yhä rankemmin yrittää löytää vanhan ystävän
Etsii minut löytääkseen valheet korvissaan,
etsii minut nähdäkseen viimein kourissaan

Valheet päässään hakkaa,
koskaan ei hän lakkaa
julma katse silmissään
etsimistääni

Etsii tappaakseen,
ei katso taakseen
hän tietää rankaisun
hymyn huulilleen saa vaisun

Ehkä ulkona odottaa
mua autossaan?
Hänen vuokseen paeta saan,
aina uudestaan

Pelko kuristaa kurkussani,
aika pidentää askeleitani
liukas valheilla öljytty tie
yhä lujempaa helvettiin vie

Hän etsii minut pikkuhiljaa,
kuin kostaja helvetistä
Puhumalla ei asioita selvittää
voi enää vaikka
kaivautuisin maahan
tai piiloutuisin komeroon,
sukeltaisin merenpohjaan
tai aurinkoon

Perässäni kulkee,
pakotieni sulkee,
tuomioni täytäntöönpanon
aika kohta on

Ristin veistänyt hän on,
puuttuu kruunu vaan
valehtelijoiden kuninkaan
päähän, painaa sen aikanaan

Läpi hiljaisuuden
askeleensa kuulen
Pitkä matkani helvettiin
päättyy kohta, luulen niin

Pelko kuristaa kurkussani,
aika pidentää askeleitani
liukas valheilla öljytty tie
yhä lujempaa helvettiin vie