Tyttöni

piirongin päältä sä kattelet kehyksistä
säälien mua joka jumalan yö
äireellä rinnasta ottaa se käydessään
huokaillen kyselee etkö sä syö

tyttöni saanko sut takaisin
jos käännän tämän routaisen maan
paljain käsin
vaikka rakkaudesta
mä en osaa puhua

mä tuijotan keittiön ikkunan marrasta maisemaa
yksin mä kaiken taas tein
nyttemmin* kello hakkaa loputonta iskelmää
sen tahdissa yöllä sua tanssiin vein

tyttöni saanko sut takaisin
jos käännän tämän routaisen maan
paljain käsin
vaikka rakkaudesta
mä en osaa puhua

tätä raivoavaa hiljaisuutta
en saa rauhoittumaan
kiskoo sydämeni kuolaimiaan
kun sua raahaa mukanaan

piirongin laatikon pohjalla kuori on
jossa on kirje ja siinä on syy
miksi lähdit tästä kiireestä elämästä
mä mietin ja mietin ja pää väsyy

tyttöni saanko sut takaisin
jos käännän tämän routaisen maan
paljain käsin
vaikka rakkaudesta
mä en osaa puhua

tätä raivoavaa hiljaisuutta
en saa rauhoittumaan
kiskoo sydämeni kuolaimiaan
kun sua raahaa mukanaan

marraskuun maa
armahtakaa
marraskuun maa
aah aah aah aah