Syljen (Pommi 2!)

Kävelen yksin pihalla, luurit päässä
Auringos, sateessa, loskas tai jäässä
Sanat pyörii mun mielessä ja pyrkii kuuluvii
Puhun itekseni on spittaus mun suurint huvii
Eikä kiinnosta muu ku oon mun ammatissa
En pysty olee sylkemättä ku jengi amiksissa
Mun intohimona on hoppi, näin on ollu pitkään
Eikä pysäytä mua luonnonvoimat tai mitkään
Seisoin veistoluokassa pöydäl ja puskin settii
Jengi ei ollu valmiin, mulle päin naamaa naurettiin
Elettiin varmaan baut seittemättä luokkaa
Päätin etten luovuta, tää on mun suo ja kuokka
Sitte tapasin hoon ja se valo muhun uskoo
Ja kattokaa meit nyt, tuhdisti takan kokemust on
Mä lupasin mun äidille et teen siit ylpeen
En osaa kirjottaa runoi mut osaan sylkee

Kerto:

Mä ilosta syljen, mä surusta syljen kun syljen,
ja joskus muutenvaan
Mä syljen missä vaan, syljen millon vaan,
mihin biittiin vaan ja mitä vaan
Mä ilosta syljen, mä surusta syljen kun syljen,
ja joskus muutenvaan
Mä syljen aina vaan, kenen kanssa vaan,
Ihan missä vaan ja tost vaan

Mä avaan sydämeni, mun kynälleni
Avaan ajatusvirran, taas tulee hyvä mieli
Istun kirjottaa, kielen kirvottaa
Tää antaa mulle enemmän ku mitä ottaa
Mä avaan suuni ja (sylkyääni) suoraan maaliin
Saken biitit toimii ku kankaan ja me tuodaan vaan
maali
Tää tyhjentää päätä, puhdistaa mieltä
Antaa voimaa ja raivaa agressiot tieltä

Niin paljo syljettävää et valuu suupielist
Vaik välil iljettävää sekä kaksmielist
Puhun faktoja, en huijaa
Ainoot ketkä ei meilläpäin sylje on muijat
Sata baarii ei oo viel mitää se vast lämmitellää
Friistailbätleis meille ei oo sanomista kellää
Mä spittaan spittaamisen ilost, oliks epäselvää
Sä poljet tandemis himaa, me melutaan ja
syljeskellään

Kerto