Tähtilaivan kapteeni

Herään pimeän keskeltä
Olen makuulleni sidottuna
Lämpimässä, märässä huutaen
Huitoen kauhuissani
Rauhoitun avuttomuuteeni pian
Tunnustelen aistejani
Etsin jotain muististani, se on niin autio
Tyhjä

Sitten valo syttyy, hitaasti
Ja kansi ylläni aukeaa
Olen arkussa metallihuoneessa ja
Rintaani putket luikertaa
En muista nimeänikään
Ei käteni näytä tutuilta
Ja alaston hahmoni seinästä heijastuu
Näyttää koneelta vieraalta

Läpi painajaisten tiesin että olen muualla
Että outo tehtävä on kannettavanani
Kuinka vala sitoo syviin
Kuiluihin ja virtoihin
Salaisuuden ylit'se on sydämessä sinetti

Vankiko, vaiko pakolainen
Orja tahikka kuningas
Ei muistissa mitään tunnetta
Vaan huone alkaa puhua
Nouskaa ylös, pukekaa päällenne
Me olemme pian perillä
Missä, kuka puhuu ja kenelle
Minä vaadin lisätietoja

Oli matkamme pitkä, sen niin määräsitte
Ja muusta en tiedä, olen vain laivan loki
Olen valvonut untanne kymmenet vuodet
Ja laskenut sydämen lyöntejä
Siis loki, laiva ja avaruus
Jonkin salatun määränpään vuoksi
Jonka it'se vain lopulta tietäisin
Vaikka enää en tiennytkään mitään

Nousen ylös ja pukeudun, ovea kosken
Se aukeaa hiljaiseen käytävään
Jos täällä olen, on määräni täällä
Vaan missä, on tehtävä selvittää
Kuinka vala sitoo syviin
Kuiluihin ja virtoihin
Salaisuuden ylit'se on sydämessä sinetti