Surunmurhaaja

kasvoilla kirjaimia
käsivarsilla sanoja
sydämissä lämmintä verta
poskilla surunauhoja
puhutaan kuin pakkaselle
puhutaan pohjatuulelle
joka suurena valtatienä
nousee meidän väliimme

ja kirjan nimi joka vapauttaa
ei oo kirjo

, taitamatta
epäilysten kirkkotarha
kasvaa piikkipensastaan
kun aika tuskan jälkeen
jatkaa outoa kulkuaan

silloin
hiihän hirven
hiihän hiien
hiihän taivosen hipiän
hiihän hirven
hiihän hiien
hiihän huomisen häpiän