Langennut valo
Kerran, ajan kainalossa meille
Valon kevät kajasti
Niityn yli, kasteen, juostiin
Piilouduttiin tummiin lehtoihin
Kerran, ajan kainalossa
Tuulet, pilvet meidän kansaamme
Kun kantoi aatteet ylväät
Salaisuuden syvät vuot
Valomuurin tuolla puolen
Nopeuden kantamattomissa
Asuu tyhjyys, joka meidät yhdistää
Todellisuuden harmaat huoneet
Hylätyt tilat ja rautaiset tiet
Kaikki kylmyys, joka meidät voi metsästää
Kevät, jossain, sinä siellä
Kuulet raskaan veden pauhun
Ootat värit, tuoksut palaa
Kuljet pihaa mielin ankarin
Mutta kevät ei pukahda sanaakaan
Myrtit, laakerit varisee eiliseen
Sinä aattelet kaiken loppua
Syksyä, pimeitä etäisyyksiä
Valomuurin portin päällä
Kasvot pakotetut metalliin
Niiden ilmeessä tyyneys ääretön
Niiden ilmeessä pronssisessa
Vaihtumattomassa, vieraassa
Kaikki kauhu, joka jatkuu aina vaan
Mutta se on unta, unta vaan
Kaikki unta täällä kaukana
Kaiken lohdun tuolla puolen
Kauneuden rannoilta karkotettuna
Mutta se on unta, unta vaan
Kaikki unta täällä kaukana
Kaiken lohdun tuolla puolen
Kauneuden rannoilta karkotettuna
Siis kun neuvoston joukosta vanhimmat
Minut tahtoivat alistaa kokeeseen
Otin tehtävän vastaan ja katosin
Heidän kauneimman laivansa kannella