Kauneuden pitkä varjo
Kylmä on jo niin, päivät hupenee
Viihtyvät tummat linnut pihan perällä
Minä niille vien, minä niille vien
Vettä mustaan, betoniseen astiaan
Sielussa syksy ja mieleni tumma
Kun pihassa odotan lintujen kanssa
Et' aukeais taivas ja astuisit alas
Ja palaisit säteenä auringon
Pitkä on niin varjo katoavan
Kauneuden joka syövyttää
Tuntea voi aniharvat sen niin
Kuinka se musertaa sydämen
Kovin pitkä on, kovin pitkä niin
Elämä niille jotka vartoo, odottaa
Kaiho huume on, aivan mahdoton
Mielestä pois on sitä karistaa
Elämä kovasti pitkä on meille
Odottajille ja kaipaajille
Ei aurinko maata enää kierrä
Ei tähdet soita ikiratojaan
Pitkä on niin varjo katoavan
Kauneuden joka syövyttää
Tuntea voi aniharvat sen niin
Kuinka se musertaa sydämen
Siivin luokses lentäisin
Vaik' myrskyn läpi raivoavan
Elämätkin ylittäisin uisin yli merien
Jos vain sanan, kutsun kuulisin
Viestin saisin vihjauksen
Saisin antaa lupauksen joka kaiken kestää
Pitkä on niin varjo katoavan
Kauneuden joka syövyttää
Tuntea voi aniharvat sen niin
Kuinka se musertaa sydämen