Kaikkivaltias

Taivas alkaa punertaa se tietää mitä odottaa
kun telakointiasemilla hehkuu keulat alusten
Ne lepäävät kuin haavoittuneet eläimet niin väsyneet
niin herää kaupunki saarrettu aamuun päivänsä viimeisen

Kohta yöstä aikain marssii hahmot härkäin siivekkäitten
yöstä muinaisuuden udun hämärästä painajaisten
Kohta aukeavat taivaat syöksyy alas laumat enkelten
sylit täynnä salamoita silmät oikeutta hohkaten

Kuningas nojaa kultaiseen käteensä metallitorninsa syövereissä
kuin auringonlieska on katseensa sieluton kalpea sammumaton
Nyt tappion päivänä tuomion alla hän katselee valtakuntaansa alas
ja kivisin ilmein hän siteeraa tyhjille seinille vanhaa tarinaa

Valomuurin tuolla puolen nopeuden kantamattomissa
siellä savuavat peilit yllä kaikkeuden
Valomuurin tuolla puolen nopeuden kantamattomissa
siellä asuu tyhjyys joka meidät yhdistää

Ilma huoneen väreilee ja käytävillä varjot päilyy
hahmo pimeässä oottaa hiljaisuus sekin vaikenee
Yleisellä taajuudella äänet viimein helähtää
ja puhuu niin kuin puhuu ääni lopullisen voittajan

Kuningas sä olit maailmoiden niiden takana pitelit lankoja
valtias sä olit tahdostasi sai elämä päättyä jatkaa
Päivän päättyessä kuningaskin on heikko kuin kuka tahansa
kasvoilles pian lankeat ja tahdot viimeisenkin pelastaa

Onko maailma rajattu me sen vankeja silloin on jumala takana kaiken
vaiko rajaton vailla reunaa silloin yksin olemme vapaita
Mitä tehdä siis kun tietää että tarina on lopuillaan
Olkaa viisas antakaa paikka missä seistä niin kampean maailman paikoiltaan

Valomuurin tuolla puolen nopeuden kantamattomissa
siellä asuvat ne muistot jotka meidät rakentaa
Valomuurin tuolla puolen nopeuden kantamattomissa
siellä asuu aika joka tähän hetkeen valmistaa

Minun hautaani vartioi tuulenhenkäys kevyt
minun hautaani vartioi pisara aamukastetta
Minun hautaani vartioi satatuhatta tappajasatelliittia
minun hautaani vartioi teratonni antimateriaa