Alkemisti
"Intellectus corpus meum reliquit et eo pro
Ardens furor Saturnum cum
Custodet exitum tuum"
Tyhjin kaikista on loukko
Jossa luulee tietävänsä
Kaiken minkä tarvit'seekin
Enemmän kuin riittävästi
Silti ovelasti mieli
Väittää rohdon löytäneensä
Joka vaivaan piirin maan
Ja avaruuden houreisiin
Mitä ennen nauroi lapset
Sukupolvi sitten siinneet
Nyt se nähdään ikuisena perustana totuuden
Ei se joogaa oo oikeaa ellei sielusi järkyty
Ei se tiedettä, fysiikkaa
Ellei mielesi yli läiky
Unitemppelissä valvoo rakentajain perilliset
Piirtää taikaympyröitä
Hiekkaan veren väriseen
Unitemppelissä, jonka sarkofagi sinut nielee
Soittaa korvillesi lopullisen sävelen
Ei se kabbalaa oo oikeaa
Ellei polkusi reitti muutu
Ei se noituutta oo, magiaa
Ellei silmäsi kirkastu
Järki jättää maisen kehon
Järki jättää!
Järki jättää maisen kehon
Järki jättää!
"Paskalatinaa", hän sanoo
Siemaa viinisuullisen hämärässä tavernan
Mua mittaa mulkosilmillään
"Minkäs teet, ei verkkotieto
Korvaa aitoo sivistystä"
Mutisen ja nostan pöytään kauppatavaran
Se keitetty on piispan kieli
Harmattanin aikaan saatu
Käärittynä silkkiliinaan
Jossa paavin kusta on
"Se nähdään, tulet mukanani
Kultaa tääll ei vaihda kukaan
Huijareita ymmärrän
Kun löydän, tapan sellaisen"