Toisesta huoneesta
Juhlat on jo lopuillaan ja valonviiru aluillaan taivaalla
liikaa on juotu ja maailmaa paranneltu huolella
tuoli on pehmeä, olen kai hetkeksi nukahtanut
lähden sinua etsimään
Jotkut vielä tanssivat tai väsyneinä toisiinsa nojaavat
muistavatko lupaukset ne jotka nyt toisilleen kuiskaavat
aulassa valo on kylmä, se silmäni sokaisee
sitten sunnuntainkello soi
Kuulin sen toisesta huoneesta
ettet enää rakasta minua
oven läpi kaikki näki
kuinka pieni nainen voi hetkessä hajota
kuulin sen toisesta huoneesta
ettet enää rakasta minua
oven läpi kaikki näki
kuinka vahva nainen voi hetkessä hajota, kadota pois
Ovenkahva kädessäni polttaa kuin tulessa olisi se
uskalla en avata, juoksen vain itkien terassille
ysävät säälien katsovat, miten ne tietävät jo
miten yksin mä tiennyt en
Nöyryytys kurkussa, takin mä etsin ja unohdan muut
joku sulle kertoi, nyt kilttinä poikana viereeni tuut
sinua katson ja sanon kun muuta en sanoa voi
kuule kuinka sunnuntain kello soi
Kuulin sen toisesta huoneesta
ettet enää rakasta minua
oven läpi kaikki näki
kuinka pieni nainen voi hetkessä hajota
kuulin sen toisesta huoneesta
ettet enää rakasta minua
oven läpi kaikki näki
kuinka vahva nainen voi hetkessä hajota, kadota pois
kadota pois
Kuulin sen toisesta huoneesta
ettet enää rakasta minua
oven läpi kaikki näki
kuinka pieni nainen voi hetkessä hajota
kuulin sen toisesta huoneesta
ettet enää rakasta minua
oven läpi kaikki näki
kuinka vahva nainen voi hetkessä hajota, kadota pois
kadota pois